Mitä luet/luit viimeksi?

Yritänpä viritellä tänne vähän lisää toimintaa

Tähän ketjuun siis voi lisäillä pieniä arvosteluja kirjoista joita on viimeisimpänä lueskellut. Olkaa ahkeria

Minäpä aloitan:


Elina Rouhiainen - Kesytön

"Raisa Oja on 17-vuotias Helsingin kasvatti, joka rakastaa maalaamista. Kun hänen äitinsä kuolee traagisesti, Raisa lähetetään ainoan sukulaisensa luokse Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea. Raisa ei ole aluksi ollenkaan mielissään järjestelystä, mutta aloittaessaan koulun uudella paikkakunnalla, hän tutustuu tavattoman komeaan Mikaeliin. Pian hän myös huomaa, että Hukkavaarassa kaikki ei ole täysin kohdallaan. Kylä tuntuu suorastaan kuhisevan yliluonnollisen kauniita ja atleettisia nuoria. Lisäksi Raisa huomaa itsessäänkin jotain outoa ja kummallista. Mikä voisi olla unettomuuden ja kummallisten päänsärkyjen takana?"

Ihanaa huomata, että suomessakin julkaistaan fantasiaa ja romantiikkaa yksissä ja samoissa kansissa. Vaikka tämän kirjan tapahtumat keskittyivätkin suomeen, ei sitä tekstissä huomannut muulla tavoin kuin paikkojen ja ihmisten nimissä. Jotenkin silti sai tämän tuntumaan perussuomalaiselta, varmaan osaksi sen takia, että suomessa tuo susien olemassaolo ei ole millään muotoa mahdotonta tai epänormaalia. Rakastin kirjan tyyliä siirtyä tapahtumasta toiseen ilman turhaa jaarittelua, mutta kuitenkin tässä säilytettiin sellainen maltti, että pääsi jokaiseen tarinan tapahtumaan käsiksi. Hahmot olivat upeita vaikka olihan siellä huomattavissa joitakin stereotypioita. Tarina ei minusta ollut mitenkään kovin ennalta-arvattava ja matkan varrella vastaan tulikin muutama positiivinen yllätys, mitä en osannut arvata. Kuitenkin kaiken sen yliluonnollisen keskellä Raisan elämä oli yhtä tavallista kuin kellä tahansa muulla tuon ikäisellä tytöllä ihastumisineen ja vihastumisineen. Välillä loppua kohden tuntui, että tarina kiihdytti vähän liikaa, mutta onnistui kuitenkin pitämään paketin ihan mallikkaasti kasassa. En malta odottaa seuraavaa kirjaa, koska tässä kaikki jäi niin sanotusti täysin auki.


J.R. Ward - Minun rakastajani

"John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa – tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruumiillistumaa vastaan.

Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew’ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhden rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä."

Vaikka tämä onkin suosikkikirjasarjani niin huomaa, että uusia kirjoja ei odota enää niin lapsenkaltaisella innolla kuin niitä ensimmäisiä teoksia. Uskaltaisin veikata kahdeksan kirjaa lukeneena, että syynä on kirjojen aikamoinen samankaltaisuus: juoni yleensä noudattaa päähenkilöiden kohdalla samanlaista kaavaa, joskin kaikki taustalla tapahtuva muu edesauttavat tarinaa eteenpäin välilllä paljon realistisemmin. Kirjassa häiritsi myös muutamaan otteeseen suomentajan virheet. Tässä kirjassa päähenkilöt olivat pitkästä aikaa kunnolla esillä ja sen kylkeen oli lisätty pienempi osa mm. Lashista sekä Blaysta ja Qhuinnista. Pienistä huomautuksista huolimatta ei tätäkään kirjaa voinut laskea käsistään kauhean pitkäksi aikaa. Wardin nahkaan pukeutuneiden vampyyrien maailma vaan on niin kutkuttava.

Mahtavaa, että joku alottaa uusia keskusteluja!

Itse luin tuossa viikonloppuna Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna:
Charlie on lukion ensimmäisellä luokalla. Hän on ikäistään älykkäämpi, mutta ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mikä tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Charlie on seinäruusu, joka haluaisi heittäytyä mukaan elämään, mutta oman pään vangiksi on helppo jäädä. Väistämättä Charlien on kuitenkin kohdattava tuntematon maailma: ensimmäiset treffit, suudelmat ja bileet, uudet ystävät, seksi, päihteet ja The Rocky Horror Picture Show. Ne maagiset hetket, kun äärettömyyden tunteeseen riittää ajokortti ja täydellinen kokoelmakasetti. Mutta vaikka seinän vierustalta näkee kaiken tarkasti, Charlie ei voi jäädä sivustakatsojaksi loppuelämäkseen. Joskus on otettava selvää, miltä elämä tuntuu keskellä tanssilattiaa.

Elämäni seinäruusuna on kirpeä kasvutarina ja syvällisen herkkä kuvaus vuoristoradasta, jota myös aikuistumiseksi kutsutaan.

Tämän kiinnostuin lukemaan tähän perustuvan elokuvan trailerin perusteella (joka ilmestyy ainakin Amerikassa syksyllä) ja täytyy sanoa, että yllätyin miten rankkoja aiheita kirja käsitteli! Se ei oikein sopinut siihen muottiin, mihin mun normaalisiti lukemat kirjat kuuluu (dystopia, fantasia, sci-fi), mutta oli kiva lukea jotain erilaista ja todella tykkäsin! Kirja on kirjoitettu kivasti kirjeiden muotoon ja kirjeissä Charlie kertoo elämästään seinäruusuna jollekin itselleen tuntemattomalle henkilölle, voisi siis kuvitella, että nimenomaan lukijalle. Hahmot ovat persoonallisia ja kärkikolmikko yhdessä aivan ihana. Nyt vain odottelen innolla elokuvaa (jonka traileri löytyy muuten täältä)! Erityisesti odotan ihanan Logan Lermanin, joka näyttelee Charlieta, Emma Watsonin (Charlien ystävä ja ihastus Sam) ja Nina Dobrevin (Charlien sisko) roolisuorituksia. <3

Tänään sitten aloitin seuraavan kirjan, tällä kertaa taas englannin kielisen Kami Garcian ja Margaret Stohlin Beautiful Creaturesin, jonka sain toukokuussa postista yllättävältä taholta.
In Ethan Wate's hometown there lies the darkest of secrets ...There is a girl. Slowly, she pulled the hood from her head. Green eyes, black hair. Lena Duchannes. There is a curse. On the Sixteenth Moon, the Sixteenth Year, the Book will take what it's been promised. And no one can stop it. In the end, there is a grave. Lena and Ethan become bound together by a deep, powerful love. But Lena is cursed and on her sixteenth birthday, her fate will be decided. Ethan never even saw it coming.

Tästä en vielä voi oikein sanoa mitään, kun olen lukenut vasta kolmisen lukua, mutta romantiikalla höystetyltä fantasialtahan tuo kuulostaa.

joo eli viimesin kirja jonka oon lukenut kokonaan ja joka ei ole joku nälkäpeli kirjoista on J.R.R. Tolkienin hobitti, ja nyt on luettavana taru sormusten herrasta trilogia. ja sen jälkeen olis tarkotuksena hankkia ja lukea mass effect pelisarjaan perustuvat kirjat, eli Revelation, Ascension, Retribution ja Deception.

Star Wars Darth Bane trilogiaa olen tässä viimesen kolmen viikon aikana lukenut. Olen nyt Oxfordissa kielikurssini viimeistä päivää viettämässä. Ostin ekan osan kurssin alussa yhestä kirjakaupasta. Pian sen jälkeen ostin koko trilogian vaikka en ollut lukenut ensimmäistä osaa loppuun.

Tänään sain vihdoin aikaisemmin mainitsemani Beautiful Creaturesin luettua loppuun ja se osoittautui ihan hyväksi lukukokemukseksi. Välillä juttu toisti vähän itseään, kun Lena aina välillä yritti työntää Ethanin kokonaan pois luotaan, mutta muuten mielenkiintoinen ja kivasti etenevä tarina. Riittävän hyvä, että kiinnostaa lukea myös jatko-osia. Seuraavaksi tuossa odottaa sitte Hannu Rajaniemen Kvanttivaras. Scifiä! <3 Tätä odotan mielenkiinnolla, kun on saanut niin paljon kehuja ja on aika kunnioitettavaa, että suomalainen on kirjoittanut kirjansa englanniksi.

Taas on kirjoja koluttu:

Alyson Noël - Musta liekki

"Ever yrittää auttaa parasta ystävätärtään Havenia muuttumaan kuolemattomaksi ja samalla murtamaan itsensä ja Damienin rakkauden esteenä olevan kirouksen. Hän joutuu tasapainoilemaan synkkien uhkakuvien kanssa ja taistelemaan vanhaa perivihollista Romania vastaan. Epätoivoinen Ever turvautuu mustaan magiaan ja vaarantaa kaiken rakastamansa - jopa Damenin."

No niin, jokainen tietää paikalleen jumittuneen levyn, joka toistaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen? Noh, tämä oli kirjaversio siitä samasta tapahtumasta. Kirjalla oli melkoisen masentava fiilis yllään koko ajan, alusta loppuun. Everin edellisessä kirjassa tekemänsä loitsu alkaa todenteolla vaivata ja houkutella vihollisen luokse. Sitten tietysti lasketaan vielä mukaan, että hän on Damenin kanssa ja Roman sattuu olemaan hänen ystävänsä, kuolemattomaksi (ja lisäksi entistä ärsyttävämmäksi) muuttuneen Havenin, poikaystävä. Minä niin odotin jo tuohon "koskemattomuus" - asiaan jonkinlaista muutosta, mutta ei. Ever kylläkin tässä kirjassa näkee jo taikaliemen, mutta... ei, ei sittenkään. Samaa paikallaan junnausta tämä kirja kuin edellinenkin, mutta jollain muotoa tämä kirja oli parempi kuin edellinen.


Linda Howard - Hetki lyö

"Vuonna 1985 Kentuckyn Pekesvillessä haudataan maahan suurin juhlamenoin aikakapseli, jonne on suljettu kolmetoista esinettä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin joku kaivaa kapselin ylös ja varastaa sen. Heti sen jälkeen tapetaan yksi ja vähitellen useampia kapseliin esineitä laittaneista.

Pikkukaupungin poliisi, pitkään yksin asunut Knox Davis on ymmällään henkirikoksista. Johtolangat eivät viittaa paikallisiin, joten ainoaksi epäillyksi jää yhtäkkiä paikkakunnalle ilmestynyt, liittovaltion agentiksi esittäytyvä Nikita Stover. Nainen ei selvästikään ole murhaaja, silti jotain outoa hänessä on. Nikita puhuu erikoisella tavalla, mutta on toisaalta nopea ja fiksu – ja lisäksi vastustamattoman seksikäs. Myös Nikita huomaa Knoxin hyvät puolet ja komean ulkonäön. Parin välille virittyykin kiintoisa kissa ja hiiri -leikki, kun Knox ja Nikita jäljittävät surmatöiden tekijää ja yrittävät samalla taistella välillään kipinöivää vetovoimaa vastaan."

Tämähän oli vallan hyvä kun vauhtiin pääsi lukemisen kanssa. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Knox on jalat maassa oleva tyyppi, josta löytyy myös hiukan sähikäistä jos niikseen tulee. Nikita on räväkkä persoona, joka on kasvanut aivan eri maailmassa kuin Knox ja sanoo suoraan sanottavansa. Näiden kahden kanssakäyminen aiheutti enemmän kuin yhden naurunpyrskähdyksen. Juonesta tulee vallan mielenkiintoinen mitä pidemmälle kirjaa pääsee, mutta valitettavasti loppua kohden tapahtumat ottavat huiman kirin ja koko homma päättyy mielestäni vähän liian hätäisesti. Kirjassa on jännittävän juonen lisäksi mielenkiintoista scifiä ja räiskyviä lemmenkohtauksia. Joutunee lukemaan kirjailijan muitakin romanttisia tuotoksia.


Jane Evanovich - Herttaseiska

"Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin tuorein tehtävä kuulostaa liian helpolta ollakseen kiinnostava: oikeuden eteen on tuotava Eddie DeChooch, vanha puolisokea mies, joka tapailee Stephanien isoäitiä. Mutta vanha kettu pitää Stephanieta pilkkanaan, piilottelee kuollutta naista takapihallaan ja karkaa Stephanien kynsistä kerran toisensa jälkeen. Sitten harmittomat pilviveikot Dougie ja Mooner katoavat, ja lopulta kidnapataan Stephanien isoäitikin! Kaiken lisäksi Stephanie huomaa olevansa keskellä hääjärjestelyjä – yllättäen omiaan.

Apuun ilmestyy Ranger, mies joka osaa kaiken mitä Stephanienkin kuuluisi osata ja joka saa hänen polvensa spagetiksi. Hän auttaa Stephanieta DeChoochin nappaamisessa yhdellä ehdolla, joka ei tee hyvää Stephanien ja Joe Morellin naima-aikeille: Stephanien on vietettävä yksi yö hänen kanssaan…"

En tiennyt mitä odottaa kun varasin tämän kirjan. En edes tiennyt, että tämä on sarja, mutta eipä kauheasti jäänyt mikään auki tätä lukiessa. Nopeatempoinen kirja, jossa on mysteeri toisensa perään, vähän hömelö Stephanie sekä läjäpäin muita värikkäitä hahmoja kuten kaikkia ammuskeleva masentunut Chooch sekä hyvin rääväsuinen isoäiti, pilviveikko Mooner sekä tajuttoman seksikäs Morell. Kirja kirvoitti naurut jo ihan ensimmäisillä sivuilla suoralla ja sensuroimattomalla tekstillään. Tätä kirjaa voisi kuvailla enemmänkin rikoskirjaksi, josta on tehty parodia. Ehdottomasti ei tiukkapipojen kirja, koska teksti saattaa paikoitellen olla kovinkin räävitöntä. Älytön tarina ja älyttömät hahmot, joita jäi ikävä. Pitänee lukasta aiemmatkin kirjat.


Tällä hetkellä luen Käärmeenlumooja - kirjaa

Elikkäs tänään tuli tuo Hannu Rajaniemen Kvanttivaras luettua loppuun.

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.

Miten kukaan voi edes tulla ajatelleeksi tuollaisia asioita ja noin monimutkaisia asioita kuin mitä tää kirja oli pullollaan? Sillä tavalla aika uskomaton kirja, vaikkakin välillä todella vaikea seurattava kaikkien ihmeellisten sanojen takia (olihan tää kuitenkin sci-fiä, jossa puhuttiin vanhasta Maasta, oltiin periaatteessa kuolemattomia ja niin, kirjan tapahtumat käytiin pääosin Marssissa). Tämän juonta ei aivan hetkessä kerrotakaan kenellekään, niin monimutkaisesti se oli kudottu. Mutta jos sci-fi kiehtoo, niin tässä sitä riittää oikein suomalaisittain (vaikka kirja onkin alunperin englanniksi kirjoitettu!) ja jatkoakin seuraa vielä kahden osan verran.

Seuraavat pari kirjaa (enkun kielisiä vaihteeksi!) kököttääkin jo tuossa vieressä odottamassa, eilen kävin hakemassa ne postista. Eli toinen on Kami Garcian ja Margaret Stohlin Beautiful Darkness, joka on Beautiful Creaturesin toinen osa.

One night in the rain, Ethan Wate opened his eyes and fell in love with Lena Duchannes. His life would never be the same.
Lena is a Caster and her family is locked in a supernatural civil war: full of darkness and demons. On her sixteenth birthday Lena made a terrifying choice, which now haunts her day and night.
And as her seventeenth birthday approaches Lena and Ethan face even greater danger. A Caster and a Mortal can never truly be together.
Every kiss is a curse.
Ethan's next heartbeat could be his last.
It is their curse now . . .

Toinen on Dan Wellsin Partials, joka on käsittääkseni trilogian aloitusosa ja julkaistu viime keväänä. Tän tilasin ihan randomisti, kun löytyi alennuksessa olevia enkun kielisiä kirjoja. Luin vain jokaisen kiinnostavan näköisen kirjan kuvauksen ja tää niistä tuli valittua.

The human race is all but extinct after a war with Partials—engineered organic beings identical to humans—has decimated the population. Reduced to only tens of thousands by RM, a weaponized virus to which only a fraction of humanity is immune, the survivors in North America have huddled together on Long Island while the Partials have mysteriously retreated. The threat of the Partials is still imminent, but, worse, no baby has been born immune to RM in more than a decade. Our time is running out.

Kira, a sixteen-year-old medic-in-training, is on the front lines of this battle, seeing RM ravage the community while mandatory pregnancy laws have pushed what's left of humanity to the brink of civil war, and she's not content to stand by and watch. But as she makes a desperate decision to save the last of her race, she will find that the survival of humans and Partials alike rests in her attempts to uncover the connections between them—connections that humanity has forgotten, or perhaps never even knew were there.

Itse olen aina hyvin epäileväinen ja nirso uusien kirjojen ja sarjojen suhteen, ja jos kirja ei iske parin luvun jälkeen, jää se yleensä kokonaan lukematta. Nyt olen kuitenkin löytänyt taas kirjan, joka pitelee tiukasti otteessaan vielä jälkikäteenkin ja haluan sen tänne jakaa, josko joku muukin siitä kiinnostuisi!

Sodan värit on kirjailijansa Arkadi Babtšenkon esikoisteos. Kirjassa hän kertoo omasta ajastaan Venäjän armeijassa, Tšetšenian sotien aikana, pahoinpitelyistä, jotka olivat etenkin alokkaille arkipäivää ja piinaavasta odotuksesta. Babtšenko oli ensimmäisen sodan aikaan vasta kahdeksantoistavuotias. Pojat lähetettiinkin yleensä etulinjaan sotimaan opettamatta heitä edes ampumaan kunnolla. Venäläissotilais ei Tšetšeniassa taistellut isänmaansa vaan tovereidensa puolesta.

Nälkäpelistä (jota oli lukiessa välillä lähes pakko ajatella) Babtšenkon teos eroaa suurimmalti osalta tietenkin siten, että tämä tarina on tosi. Teksti on kuitenkin kirjoitusasultaan hyvin Nälkäpelin kaltainen minä- ja preesensmuotoineen. Tapahtumat saattavat järkyttää herkimpiä, vaikka Babtšenko ei niinkään kuvaa itse sotimista vaan sodassa tapahtuvaa, lähes arkipäiväistä elämää ja kuolemaa sen rinnalla. Kirjassa on vain parisataa sivua ja teksti on yksinkertaisuudessaankin hyvin kauniisti kirjoitettua, suomentaja on tehnyt upeaa työtä myös armeijasanaston suhteen.

"Kaikki pysyy ennallaan, vaikka joku kuoleekin. Varastamme entiseen tapaan vettä kenttäkeittiöstä, syömme pahaa maitokeittoa ja saamme turpaamme. Elämme elämää, jota ihmiset elivät arolla tuhat tai kymmenen tuhatta vuotta sitten: täällä kuolema on yhtä luonnollinen ilmiö kuin nälkä, jano ja pahoinpitelyt."

Lyhyesti; Beautiful Darkness oli hyvä, aion lukea sarjan loputkin osat. Väliin tuli Rick Riordanin Percy Jacksoneihin liittyvä The Demigod Diaries, josta oli ihana lukea Percyn ja muiden hahmojen pieniä yksittäisiä seikkailuja. Nyt on sitten tuo Partials menossa, tosin olen päässyt vasta ihan alkuun, koska täytyy aikalailla keskittää lukemiset koulukirjoihin näin ennen yo-kirjoituksia. Luulen, että kun tuon olen saanut luettua Rick Riordanin Mark of Athena on jo ilmestynyt ja saapunut mulle (ennavarasin sen keskiviikkona). Sitten tuossa pöydällä kököttää vielä odottamassa Lauren Oliverin Delirium ja pitkästä aikaa jokin suomen kielinenkin kirja, nimittäin Isabel Abelin Lucian. Luettavaa siis riittää ja tuppaan vaan koko ajan hommaavan sitä lisää, muistilistalla on nimittäin aika monta kirjaa, jotka haluaisin lukea...

Viimeksi luin yhtä mangaa, jonka mun kaveri lainas mulle. Siinä on kyborgityttö, joka jahtaa rikollisia.

Ite luen täll hetkel oikeestaan 3 kirjaa yhtaikaa. Yksi niistä on uudelleen aloitettu Nälkäpeli.
Kotona ollessa lueskelen Eraconia ja mökillä mull on kesken Narnia. Mikään näistä kirjoista ei kai tarvi kovin esittelyjä mut kommentoida niit vähän kyll voisin.

Elikkäs: Nälkäpeli nyt on niin mahtava ja rakastettava sarja mulla et välillä mun päiviin ei kuuluu mitään muuta ku siit lukemista ja tarinoita kirjoittaessa.
Eracon oli mulle tosi ilonen yllätys. Ostin sen jonkin aikaa sit alennuksesta ku olin päättäny lukea näitä tunnetuista leffoista olevia kirjoja. Juoni on yksn kerranen ja mukaansa tempaava ja kun se kerran on aósunut käsiin, nii on hnkala laskea niistä. Suosittelen fantasian ystäville.
Narnia taas on mulle vähän hankalampi lukuista ja mull pitää ola oikeesti intoo lukee sitä, jos haluun ymmärtää kaiken täydellisesti. Ei sill et se ois hankalaa tekstiä, mut ite tykkään enemmän sellases "lue ilman miettimistä". Se on vähä syvälisempi. Mull itellä on Narnia yksien kansiensisällä ja oon saanu luettua kirjasta vasta 3 tarinaa (varmaan johtuu siitä, että mökillä olen niin innokas tekemään palapeliä).

Viimesin kokonaan loppuun asti luettu kirja on Percy Jackson Salamavaras. Tykkäsin kirjasta tosi paljon ja sainki sen luettua parissä paivässä jonka jälkeen katoin heti leffan ja ,no, ero oli huomattava joissain asoissa mut ei ärsyttävästi. Kaikki oli tosi hyvin kuvailtu ja tuntu ku oisi ite ollut paikalla joten se oli toella nautinto ja sai innostuu et jos lukis ne muutki sarjan kirjat.

^ Mä luen tällä hetkellä uudestaan Salamavarasta, oikeestaan siitä on enää pari sivua jäljellä. Olin siinä välissä nähnyt leffan pariin kertaan ja jestas olin ihan melkeen täysin unohtanu miten kaikki oikeesti tapahtu! Tota ennen tuli luettua Rick Riordanin Pedon varjo, joka on Kanen aikakirjat-sarjan viimeinen osa ja sitä ennen Beth Revisin Across the Universe-sarjan toinen osa Miljoona aurinkoa. En nyt jaksa selostaa näistä kummempia, mutta netistähän näistä löytyy juttua, jos kiinnostaa. Yllättävän monta, siis nämä kolme, suomen kielistä kirjaa olen nyt lukenut putkeen. Näitä ennen oli neljän kirjan putki enkunkielisiä.

Tällä hetkellä on kesken Stephenie Meyerin Vieras. Kirjan idea Vaikuttaa aika kiinostavalta. Kirjaan perustuva elokuvakin on ilmestymässä tässä lähiaikoina. Olisi ihan mukava mennä katsomaan, jos ikäraja sallii.

Tällä hetkellä luen Pirates of the Caribbeanin kirjaa, joka on tehty elokuvan pohjalta.

Muuten hyvä, mutta siinä ei tavallaan ole mitään jännää, kun kirja on kirjoitettu elokuvan pohjalta, jolloin se on samanlainen kuin elokuva. Ja joillekin sivuille on läntätty kuvia leffasta. Mutta muuten se vaikuttaa ihan hyvältä. : D

Kohta on luettu loppuun Yön Talo 7, Kahlittu. Ihan hyvä ollut ainakin tähän asti, vaikka pidänkin sarjan ensimmäisistä osista enemmän.

jaa, rakastan lukemista mutta koulu vie paljon aikaa. viimeksi luin varmaan elämäni seinäruusuna
ennen kuin katsoin elokuvan, rakastin kirjaa. nyt on kesken hyvältä vaikuttava klassikko lolita