Tulevaisuudessa...
Sysimarja :: Fanit :: Fanfiction
Sivu 1 / 1
Tulevaisuudessa...
Tein nyt ensimmäisen fanfictionin joten kommentoikaa sitte ihan vapaasti mitä mieltä olette tästä, että kannattaako mun jatkaa tätä vai tehä uus?
Kerron tarinan Peetan näkökulmasta
Aamupäivällä yhdeksältä:
Nousen ja huomaan ettei Katniss ole enää sängyssä nukkumassa, hän on varmaan mennyt katsomaan 3 vuotiasta tytärtämme.
-Katniss? huudan kovaa
Ei vastausta
Menen alakertaan katsomaan onko hän siellä.
Etsin häntä hätäisenä ympäri taloa ja käyn katsomassa myös tyttäremme huoneesta, mutta hän nukkuu vielä.
Katnissia ei näy missään...
Menen katsomaan ulkoa ja kun hän ei ole siellä soitan Galelle:
-Gale onko Katniss siellä? kysyn
-Ei. Gale vastaa
-Ai, sitten hän on varmaan lähtenyt taas ilmoittamattaan metsään.
Lopetan puhelun ja menen herättämään tytärtämme. Lähden hänen kanssaan yhdessä metsään etsimään Katnissia.
Tutkimme ensin lähimaastosta mutta häntä ei näy ja jatkamme kohti järveä jonka olinpaikan Katniss oli näyttänyt minulle. Pienen mökin piipusta nousee savua ja käsken tyttäreni odottaa järven reunalla. Sitten menen varovasti sisään.
-Katniss! huudahdan ja katson häntä.
-Mikä on? kysyn.
Hän ottaa kätensä pois ja näyttää kasvonsa. Hänen silmänsä ovat punaiset itkemisestä.
-Mitä on tapahtunut? kysyn.
-Olin metsästämässä ja näin ihan varmasti jäniksen se vilahti nopeasti pensaan taakse ja sitten kului hetki ja pensas lähelläni suhisi ja siellä näkyi liikettä. Sitten ammuin sinneppäin ja kuulin kauhean huudon, ammuin teini tytön ohi... Yritin mennä hänen luokseen, mutta hän juoksi karkuun. Hän lähti vain pois syvälle metsään... Ja nyt kun muistelen kasvoja tarkemmin se oli Galen tytär...
-Onneksi et osunut häneen, sanon epäluuloisesti.
-Hänen kasvonsa olivat kauhistuneet ja hän muistaa minut varmasti ja aikoo kertoa Galelle. Katniss sanoo itkuisesti.
-Kyllä Gale sinut tuntee ja tietää ettet tekisi sellaista, sanon lohduttaakseni häntä.
Halaan Katnissia ja pyydän häntä tulemaan kanssani kotiin ja unohtamaan asian. Sitten muistan oman tyttäreni jonka käskin pysyä järven reunalla.
-Odotas hetki, sanon ja haen tytön sisään. Sitten me kaikki halaamme ja lähdemme kotiinpäin.
Matkalla vastaan tulee Gale ja hänen tyttärensä.
-Hei! Gale sanoo vihaisesti.
-Tuo on se joka ampui lähelleni. Galen tyttö sanoo ja osoittaa Katnissia.
-En tiennyt että olit siellä. Katniss sanoo.
-Uskon kyllä Katnissia mutta eihän leipäpoika liity juttuun? Gale kysyy.
-En! Olin etsimässä Katnissia, ja löysin hänet mökistä itkemästä! huudahdan Galelle.
-Selvä, mutta Katniss ole varovaisempi täällä, koska tulen tähän metsään usein lasteni kanssa ja yövymmekin joskun täällä. Gale sanoo.
-Tottakai olen, mutta näin aiemmin jäniksen ja luulin sen olevan siellä edelleen.
-Selvä. Gale sanoo ja lähtee tyttärensä kanssa poispäin.
Katniss ja minä lähdemme kotiin ja Katniss on helpottunut kun hän sai selvitettyä asian.
Matkalla hän kuiskaa korvaani:
-Peeta rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta<3
Kerron tarinan Peetan näkökulmasta
Aamupäivällä yhdeksältä:
Nousen ja huomaan ettei Katniss ole enää sängyssä nukkumassa, hän on varmaan mennyt katsomaan 3 vuotiasta tytärtämme.
-Katniss? huudan kovaa
Ei vastausta
Menen alakertaan katsomaan onko hän siellä.
Etsin häntä hätäisenä ympäri taloa ja käyn katsomassa myös tyttäremme huoneesta, mutta hän nukkuu vielä.
Katnissia ei näy missään...
Menen katsomaan ulkoa ja kun hän ei ole siellä soitan Galelle:
-Gale onko Katniss siellä? kysyn
-Ei. Gale vastaa
-Ai, sitten hän on varmaan lähtenyt taas ilmoittamattaan metsään.
Lopetan puhelun ja menen herättämään tytärtämme. Lähden hänen kanssaan yhdessä metsään etsimään Katnissia.
Tutkimme ensin lähimaastosta mutta häntä ei näy ja jatkamme kohti järveä jonka olinpaikan Katniss oli näyttänyt minulle. Pienen mökin piipusta nousee savua ja käsken tyttäreni odottaa järven reunalla. Sitten menen varovasti sisään.
-Katniss! huudahdan ja katson häntä.
-Mikä on? kysyn.
Hän ottaa kätensä pois ja näyttää kasvonsa. Hänen silmänsä ovat punaiset itkemisestä.
-Mitä on tapahtunut? kysyn.
-Olin metsästämässä ja näin ihan varmasti jäniksen se vilahti nopeasti pensaan taakse ja sitten kului hetki ja pensas lähelläni suhisi ja siellä näkyi liikettä. Sitten ammuin sinneppäin ja kuulin kauhean huudon, ammuin teini tytön ohi... Yritin mennä hänen luokseen, mutta hän juoksi karkuun. Hän lähti vain pois syvälle metsään... Ja nyt kun muistelen kasvoja tarkemmin se oli Galen tytär...
-Onneksi et osunut häneen, sanon epäluuloisesti.
-Hänen kasvonsa olivat kauhistuneet ja hän muistaa minut varmasti ja aikoo kertoa Galelle. Katniss sanoo itkuisesti.
-Kyllä Gale sinut tuntee ja tietää ettet tekisi sellaista, sanon lohduttaakseni häntä.
Halaan Katnissia ja pyydän häntä tulemaan kanssani kotiin ja unohtamaan asian. Sitten muistan oman tyttäreni jonka käskin pysyä järven reunalla.
-Odotas hetki, sanon ja haen tytön sisään. Sitten me kaikki halaamme ja lähdemme kotiinpäin.
Matkalla vastaan tulee Gale ja hänen tyttärensä.
-Hei! Gale sanoo vihaisesti.
-Tuo on se joka ampui lähelleni. Galen tyttö sanoo ja osoittaa Katnissia.
-En tiennyt että olit siellä. Katniss sanoo.
-Uskon kyllä Katnissia mutta eihän leipäpoika liity juttuun? Gale kysyy.
-En! Olin etsimässä Katnissia, ja löysin hänet mökistä itkemästä! huudahdan Galelle.
-Selvä, mutta Katniss ole varovaisempi täällä, koska tulen tähän metsään usein lasteni kanssa ja yövymmekin joskun täällä. Gale sanoo.
-Tottakai olen, mutta näin aiemmin jäniksen ja luulin sen olevan siellä edelleen.
-Selvä. Gale sanoo ja lähtee tyttärensä kanssa poispäin.
Katniss ja minä lähdemme kotiin ja Katniss on helpottunut kun hän sai selvitettyä asian.
Matkalla hän kuiskaa korvaani:
-Peeta rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta<3
Peeta Everdeen- Viestien lukumäärä : 1
Join date : 26.02.2014
Sysimarja :: Fanit :: Fanfiction
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa