Aina ja ikuisesti, Peeta/Katniss, S
2 posters
Sysimarja :: Fanit :: Fanfiction
Sivu 1 / 1
Aina ja ikuisesti, Peeta/Katniss, S
Nimi: Aina ja ikuisesti
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S
Genre: Drama
Paring: Peeta/Katniss
Summary: Peetan ajatus maailmaa kun hänet ja Katniss valitaan tribuuteiksi. Kertoo Peetan unelmista ja nykyisyydestä.
Varoitus: Spoilaa ensimmäistä kirjaa(vaikka varmaan kaikki ovatkin sen jo lukeneet XD)
Hänessä oli jotain, joka sai minut aina rakastumaan häneen uudelleen ja uudelleen.
Niin oli käynyt aina siitä asti kun näin hänet ensikertaa. Tein pilvilinnoja päiviä mutta sitten päätin unohtaa hänet... ja hän katsoi minuun pyyhkien unohtamis-päätökseni ja olin taas rakastunut – turhaan...
Luoja! Onko mitään niin säälittävää? Tähän ikään menessä veljeni olivat olleet jo vaikka kuinka monen kanssa mutta minä olin vain ajatellut Katnissia sitä kuinka menisin puhumaan hänelle ensikerran tai kuinka hän joutuisi parikseni jossain kaikkien luokkien yhteisessä tehtävässä ja kuinka juttumme alkaisi heti luistaa ja rakastuisimme; nopeasti, loputtomasti ja ikuisesti ja menisimme naimisiin ja hommaisimme lapsia.
Se kaikki kävi mielessäni kun kuulin hänen huutavan vapaa-ehtois osallistumista nälkäpeliin siskonsa puolesta.
Aloin heti katua etten koskaan ollut toteuttanut suunnitelmiani. Miksi en koskaan ollut edes tervehtinyt häntä!? En vaikka oli ollut hänen lähellään viettäessäni aikaa Delly Carthwrightin kanssa, joka oli hänen luokallaan. Olin kai tuntenut itseni liian noloksi...
Tiesin sen olleen hullua, mutta vaikka pelkäsinkin tulevaa kuullessani nimeni sanottavan, olin osittain iloinen. Sain viimein edes mahdollisuuden puhua hänelle.
Tiesin kyllä, etten ollut Katnissille muuta kuin vihollinen, vastustaja, mutta en pysty ajattelemaan häntä siten. Tekisin kaikkeni pitääkseni hänet elossa, vaikka se veisi oman henkeni. Ymmärsi hän sen tai ei.
En pelännyt lainkaan sanoa rakastavani Katnissia Caesarin kysyessä tyttöystävä asioistani. Saipahan tyttö nyt tietää. Ajattelee sitten mitä ajattelee. En enää pelännyt kertoa tunteistani. Nälkäpeli oli liian lähellä jotta voisin pelätä.
Ja Haymitch teki siitä selviytymis stradegian! Eikä minulla ollut siitä mitään tietoa. Onnettomat rakastavaiset. Se oli melkein kohtalon ivaa. Olinhan aina toivonut että olisimme rakastavaisia.
Joka yö nälkäpelissä katsoin taivaalle odottaen ja peläten että näkisin Katnissin mutta niin ei onnekseni käynyt. Onnistuin jopa pelastamaan hänet ammattilaisten kynsistä, mutta loukkaannuin itse.
Onnistuin raahautumaan turvalliseen paikkaan jossa oli hyvä olla ja toivoin että hän löytäisi minut. Odotin ja odotin useita päiviä. Ja viimein kuulin hänen äänensä yläpuolellani ja helpotus valtasi minut. Hän oli täällä. Hän oli turvassa.
Tunsin pelon vaanivan ja hiipivän lähemmäs joka yön ja tribuutin kuoleman myötä kunnes loppu oli viimein käsillä ja olemme enää kahden. Vain me kaksi olemme enää elossa ja meistä jomman kumman on kuoltava.
En halua hänen menehtyvän. Haluan kuolla hänen puolestaan, mutta hän ei anna niin käydä.
Muistan jokaisen sanan. Kosketuksen ja suudelman jonka olemme jakaneet ja halu pelastaa hänet kasvaa, mutta hän keksii muuta... Hän keksii viedä Capitolilta koko voittajan, että kuolisimme molemmat... eikä Capitol pidä siitä...
Niinpä olemme molemmat matkalla takaisin vyöhykkeelle 12. Elossa ja entistä ehoimpina, mutta sydämeni on rikki...
Se kaikki oli valetta. Kaunista, tuskaista valetta ja nyt kotonamme emme osaa puhua enää lainkaan. Emme ole yhteydessä... Olemme vain kuin... ennen 74:ttä nälkäpeliä. Katniss Galen kanssa pitämässä perheensä ja kyläläiset elossa, minä hänestä unelmoimassa ja muistelemassa... Kuten olen tehnyt ja kuten tulen aina tekemään....
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S
Genre: Drama
Paring: Peeta/Katniss
Summary: Peetan ajatus maailmaa kun hänet ja Katniss valitaan tribuuteiksi. Kertoo Peetan unelmista ja nykyisyydestä.
Varoitus: Spoilaa ensimmäistä kirjaa(vaikka varmaan kaikki ovatkin sen jo lukeneet XD)
Hänessä oli jotain, joka sai minut aina rakastumaan häneen uudelleen ja uudelleen.
Niin oli käynyt aina siitä asti kun näin hänet ensikertaa. Tein pilvilinnoja päiviä mutta sitten päätin unohtaa hänet... ja hän katsoi minuun pyyhkien unohtamis-päätökseni ja olin taas rakastunut – turhaan...
Luoja! Onko mitään niin säälittävää? Tähän ikään menessä veljeni olivat olleet jo vaikka kuinka monen kanssa mutta minä olin vain ajatellut Katnissia sitä kuinka menisin puhumaan hänelle ensikerran tai kuinka hän joutuisi parikseni jossain kaikkien luokkien yhteisessä tehtävässä ja kuinka juttumme alkaisi heti luistaa ja rakastuisimme; nopeasti, loputtomasti ja ikuisesti ja menisimme naimisiin ja hommaisimme lapsia.
Se kaikki kävi mielessäni kun kuulin hänen huutavan vapaa-ehtois osallistumista nälkäpeliin siskonsa puolesta.
Aloin heti katua etten koskaan ollut toteuttanut suunnitelmiani. Miksi en koskaan ollut edes tervehtinyt häntä!? En vaikka oli ollut hänen lähellään viettäessäni aikaa Delly Carthwrightin kanssa, joka oli hänen luokallaan. Olin kai tuntenut itseni liian noloksi...
Tiesin sen olleen hullua, mutta vaikka pelkäsinkin tulevaa kuullessani nimeni sanottavan, olin osittain iloinen. Sain viimein edes mahdollisuuden puhua hänelle.
Tiesin kyllä, etten ollut Katnissille muuta kuin vihollinen, vastustaja, mutta en pysty ajattelemaan häntä siten. Tekisin kaikkeni pitääkseni hänet elossa, vaikka se veisi oman henkeni. Ymmärsi hän sen tai ei.
En pelännyt lainkaan sanoa rakastavani Katnissia Caesarin kysyessä tyttöystävä asioistani. Saipahan tyttö nyt tietää. Ajattelee sitten mitä ajattelee. En enää pelännyt kertoa tunteistani. Nälkäpeli oli liian lähellä jotta voisin pelätä.
Ja Haymitch teki siitä selviytymis stradegian! Eikä minulla ollut siitä mitään tietoa. Onnettomat rakastavaiset. Se oli melkein kohtalon ivaa. Olinhan aina toivonut että olisimme rakastavaisia.
Joka yö nälkäpelissä katsoin taivaalle odottaen ja peläten että näkisin Katnissin mutta niin ei onnekseni käynyt. Onnistuin jopa pelastamaan hänet ammattilaisten kynsistä, mutta loukkaannuin itse.
Onnistuin raahautumaan turvalliseen paikkaan jossa oli hyvä olla ja toivoin että hän löytäisi minut. Odotin ja odotin useita päiviä. Ja viimein kuulin hänen äänensä yläpuolellani ja helpotus valtasi minut. Hän oli täällä. Hän oli turvassa.
Tunsin pelon vaanivan ja hiipivän lähemmäs joka yön ja tribuutin kuoleman myötä kunnes loppu oli viimein käsillä ja olemme enää kahden. Vain me kaksi olemme enää elossa ja meistä jomman kumman on kuoltava.
En halua hänen menehtyvän. Haluan kuolla hänen puolestaan, mutta hän ei anna niin käydä.
Muistan jokaisen sanan. Kosketuksen ja suudelman jonka olemme jakaneet ja halu pelastaa hänet kasvaa, mutta hän keksii muuta... Hän keksii viedä Capitolilta koko voittajan, että kuolisimme molemmat... eikä Capitol pidä siitä...
Niinpä olemme molemmat matkalla takaisin vyöhykkeelle 12. Elossa ja entistä ehoimpina, mutta sydämeni on rikki...
Se kaikki oli valetta. Kaunista, tuskaista valetta ja nyt kotonamme emme osaa puhua enää lainkaan. Emme ole yhteydessä... Olemme vain kuin... ennen 74:ttä nälkäpeliä. Katniss Galen kanssa pitämässä perheensä ja kyläläiset elossa, minä hänestä unelmoimassa ja muistelemassa... Kuten olen tehnyt ja kuten tulen aina tekemään....
Vs: Aina ja ikuisesti, Peeta/Katniss, S
Pidin kirjotuksestasi paljon, mutta itse vähentäisin kolmen pisteen käyttöä lauseen jälkeen huomattavasti. Kirjotusvirheitä ei löytynyt paljoa, mutta kannattaa lisätä lisää kuvausta tekstiin (:
Firesong- Viestien lukumäärä : 7
Join date : 17.03.2012
Paikkakunta : Helsinki
Vs: Aina ja ikuisesti, Peeta/Katniss, S
Kiitos kommentistasi firesong:)
Tarinat ovat olleet lyhyet, eivätkä täysin niin kuvainnollisia, koska olen tehnyt ne erääseen haasteeseen harry potter forumille, ja siinä tarkoituksena on saada tarina 500 sanaan(maksimi), mutta itestä pitäisi vielä varmaan kuitenkin opetella hieman lisää myös kuvaamista pitempiin tarinoihin, jos ja kun niitä tulee lopulta kirjoiteltua XD
Tarinat ovat olleet lyhyet, eivätkä täysin niin kuvainnollisia, koska olen tehnyt ne erääseen haasteeseen harry potter forumille, ja siinä tarkoituksena on saada tarina 500 sanaan(maksimi), mutta itestä pitäisi vielä varmaan kuitenkin opetella hieman lisää myös kuvaamista pitempiin tarinoihin, jos ja kun niitä tulee lopulta kirjoiteltua XD
Similar topics
» Olen onnellinen, tai niin uskottelin itselleni, Peeta/Katniss/Gale, S
» Hetken onni, Peeta/Katniss, K-11
» Pidätkö minut turvassa Katniss/Peeta, S
» Jos jätät minut, Katniss/Peeta\Gale/Prim
» Ei Cinnan, Katniss, Valmisteluryhmä (Cinna)
» Hetken onni, Peeta/Katniss, K-11
» Pidätkö minut turvassa Katniss/Peeta, S
» Jos jätät minut, Katniss/Peeta\Gale/Prim
» Ei Cinnan, Katniss, Valmisteluryhmä (Cinna)
Sysimarja :: Fanit :: Fanfiction
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa